Matalan kiertoradan eli ns. LEO-satelliitit (Low earth orbit) ovat tulleet kaupallisesti mielenkiintoisiksi alhaisen latenssin ja suuren kapasiteetin laajakaistapalvelujen tarjoamisessa, sekä esimerkiksi M2M-tietoliikenteessä ja kuvantamisessa. 180-2000 kilometrin etäisyydellä maanpinnasta liitävät LEO-satelliitti ovat suhteellisen edullisia verrattuna 12000-36000 kilometrin korkeudessa kulkevia MEO-satelliitteihin (mid-earth orbit) tai geostationaarisella radalle kulkeviin satelliitteihin. Lisäksi ne toimivat pienemmällä RF-teholla.
Erittäin nopeiden datansiirron laitteiden suunnittelu säilyy hyvin haasteellisena myös tulevaisuudessa. Hyödyntämällä joustavia ohjelmoitavia matriiseja, sirupohjaisia IP-lohkoja ja monipuolista suunnitteluohjelmistoa voidaan kehittäjien työtä kuitenkin merkittävästi helpottaa.