JavaScript is currently disabled.Please enable it for a better experience of Jumi.

Kun autonomisista autoista tulee todellisuutta ja eri puolilla maailmaa testataan robottiautoja, yhä useampi alkaa kysyä etiikkaan ja vastuuseen liittyviä kysymyksiä. Suunnittelijat ovat kuitenkin painineet eettisten ongelmien kanssa jo vuosia osana tekniikan kehitystä.

Täysin automaattisen auton haaste vastuumielessä nousee heti kun tapahtuu onnettomuus. Ennen kuin tämä kysymys ratkaistaan, ajoneuvoja ei voida vakuuttaa eikä niitä siten tulla näkemään julkisilla teillä. Tämä eroaa nykyisestä puoliautomaattisista toiminnoista kuten Teslan beetavaiheen Autopilot-ohjelmistosta, joka edelleen vaatii ihmiskuljettajaa olemaan ohjaimissa.

Mikäli onnettomuus aiheutuu kuljettajasta, vastuukysymys on helppo. Mutta voiko kuskiton auto olla syyllinen, mikäli ne noudattaa tarkoin määriteltyjä liikennesääntöjä? Jos robottiauto on syyllinen, tarkoittaako se että ohjelmointi on viallinen? Onko tässä tapauksessa onnettomuudesta vastuussa ajoneuvon omistaja, autonvalmistaja vai alijärjestelmien toimittaja? Volvo sivuutti tämän ongelman nätisti aiemmin tänä vuonna ilmoittamalla ensimmäisenä autonvalmistajana ottavansa täyden vastuun ajoneuvoistaan, jotka kulkevat ilman kuljettajaa.

Mutta ehkäpä ajoneuvo noudatti ohjelmointinsa hätätilanneprotokollaa, ja päätyi sen takia mahdollisesti kuolemantapauksiinkin johtavaan törmäykseen? Tämä on eettisen ongelman ydin. Keskeisesti kyse on haasteesta määritellä, kenet tappaa äärimmäisessä tilanteessa. Yleensä esimerkkinä tarjotaan tietä, jonka toisella kaistalla on äiti lapsineen ja toisella puolella joukko koululaisia, sekä jyrkkä vuori ja jyrkänne tien molemmin puolin. Törmääkö robottiauto äitiin, koululaisiin, vuorenseinään vai ajaako se alas jyrkännettä, jolloin matkustaja kuolisi?

Hiljattain Mercedes selvensi omaa ajatteluaan tällaisessa ongelmassa. Sen mukaan vastuulla on suojella matkustajaa ajoneuvossa, ei jalankulkijoita. Tämä johti raflaaviin otsikoihin ”tappajaroboteista”.

Itse asiassa ongelman kuvaaminen itsessään on ongelma. Tilanteessa missä ei ole tilaa liikkua robottiauto liikkuu hitaasti ja laajentaa LiDAR-, laser- ja ultraääniantureidensa kantamaa havaitakseen mahdollisia törmäysriskejä. Anturitoimittajat toimittavat kuitenkin myös ohjelmiston, joten ovatko he osin vastuussa onnettomuustilanteessa?

Yksi tärkeä muistettava asia on se, että robottiauto pystyy myös pysähtymään paljon nopeammin kuin ihmiskuljettaja. Mahdollisen törmäyksen havaitessa robottiauto voi aloittaa pysäytysprosessin muutamassa millisekunnissa, mikä käynnistää suojausmekanismit matkustajille joko kiristämällä turvavöitä tai laukaisemalla turvatyynyt täydessä hätäpysäytyksessä. Anturien kantama on paljon pysähtymismatkaa pidempi, joten ajoneuvo saadaan pysähtymään ennen kuin kukaan jalankulkija on vaarassa.

LiDAR-anturit rakentavat ajoneuvon ympäristöstä 3D-mallin ja kehitettäävt ohjelmistoalgoritmit säädetään havaitsemaan juuri tämänkaltaisia riskeä. Itse asiassa iso haaste on elimoinoida ns. väärät positiiviset lukemat, mutta suunnittelijat tekevät virheitä turvallisuuden suhteen. Tämän takia käytetään useita anturijärjestelmiä, joiden avulla data voidaan varmistaa millisekunneissa.

Uusimmilla antureilla, nopealla ohjelmiston päätöksenteolla ja sisäisellä matkustajien suojauksella sekä jalankulkijoihin että matkustajiin kohdistuva riski saadaan minimoitua, kuten täytyykin tapahtua.

Riski ja vastuu tulevat siten ulkoisista lähteistä kuten hakkeroinnista. Jos ajoneuvo hakkeroidaan ja sen ohjelmistoa muutetaan, se ei ole enää turvallinen kenellekään. Tämän takia ajoneuvojen välisten langattomien V2V-verkkojen (vehicle to vehicle) tietoturva on äärimmäisen tärkeää ja robottiautojärjestelmien suunnittelijat työskentelevät haasteen parissa herkeämättä.

Robottiautoihin sisältyy riskejä, mutta ei siellä missä ihmiset ajattelevat niiden olevan. Suurin haaste on taistelu ammattimaisen hakkerin ja järjestelmän kehittäjän välillä, kun matkustajia, jalankulkijoita ja muita tien käyttäjiä yritetään suojella hyökkäyksiltä. Myös vastaukset vastuukysymyksiin löytyvät samasta suunnasta.

 

Artikkelin on kirjoittanut Mouser Electronicsin Mark Patrick.

 
 

LTE-mikroverkot tuovat yhteydet jopa kaivokseen

Erityisesti teollisuuden tarpeisiin sopivat LTE-mikroverkot ovat vähitellen siirtymässä pilottikohteista tuotantokäyttöön. Teknologia tarjoaa teollisuudelle uudenlaisia mahdollisuuksia, hyvää käytettävyyttä ja vahvaa tietoturvaa.

Lue lisää...

Koko järjestelmää voidaan simuloida kerralla

Simulointi on perusedellytys monimutkaisen järjestelmän onnistuneelle suunnittelulle, kehittämiselle ja testaamiselle. Yhdistämällä Wind Riverin Simicsin kaltainen tietokoneen simulointiohjelmisto fyysisen järjestelmän ja ympäristön simulaatioon voidaan koko järjestelmän kattavia testejä ajaa täysin automaattisesti niin usein kuin halutaan.

Lue lisää...
 
ETN_fi Nova 3 myyntiin Suomessa: Huawei tuo nyt tekoälyn massoille @HuaweiMobileFI https://t.co/uwv9v16tIF
13hreplyretweetfavorite
ETN_fi Suomalainen kiihtyvyysanturi elää ja voi hyvin. Murata Electronics laajentaa Vantaalla: jopa 200 uutta työpaikkaa.… https://t.co/K9xs1ZcMQG
ETN_fi Thaimaan luolapelastusoperaatiossa käytettiin MaxMesh-verkkotekniikkaa, joka perustui Analog Devicesin AD9364-piire… https://t.co/eVFbYcblRg
ETN_fi Älä käytä verkkopankkia julkisilla laitteilla tai wifillä! https://t.co/oghm4QvzPj
ETN_fi Tämän takia Linux ei valtaa työpöytiä https://t.co/GmLMkZ7C1q
 
 

ny template