JavaScript is currently disabled.Please enable it for a better experience of Jumi.

Nanomittakaavan valonlähteet ja nanoantennit ovat jo löytäneet laajan valikoiman sovelluksia useilla aloilla, kuten erittäin kompakteina pikseleinä, optisessa havaitsemisessa tai televiestinnässä. Pietarilaisen ITMO-yliopiston tiedemiehet ovat nyt kehittäneet uuden tyyppisiä nanohiukkasiin perustuvia valonlähteitä, jotka perustuvat halidi-perovskiitteihin. Nämä alle aallonpituuden nanopartikkelit toimivat sekä emittereinä että nanoantenneina ja pystyvät vahvistamaan valon emissiota luontaisesti ilman lisärakenteita.

Perovskiitin etuna on lisäksi se, että se mahdollistaa emissiospektrin virittämisen koko näkyvällä alueella muuttamalla materiaalin koostumusta. Tämä tekee uusista nanopartikkeleista lupaavan alustan erilaisille kompakteille optoelektronisille laitteille, kuten optisiin siruihin, valoa emittoiviin diodeihin tai antureihin.

Jyväskylän yliopiston tutkijat ovat puolestaan kehittäneet yhdessä Kalifornian Caltecin ja tanskalaisen Aarhusin yliopiston kanssa uuden valmistustekniikan pienille metallisille nanorakenteille. Näiden rakenteiden kuten nanoantennien mitat ovat noin kymmenen nanometriä ja mahdollistavat siten optisten ominaisuuksien muokkaamisen näkyvän valon aallonpituusalueella.

Jyväskylän yliopistossa myös Boxuan Shen tutki väitöskirjatyössään, miten DNA-molekyylin avulla voidaan rakentaa nanokokoluokan sähköisiä ja optisia laitteita kuten rusetin muotoisia optisia antenneja ja yhden elektronin transistoreita.

DNA-pohjainen nanoteknologia on kasvava ala, jossa DNA-molekyylin itsejärjestäytyvyyttä hyödyntämällä voidaan muodostaa erimuotoisia ja tarkasti suunniteltavia nanorakenteita. Shenin väitöstutkimuksessa valmistettiin mm. safiiripintoja, jotka oli kauttaaltaan peitetty kultaisilla nanoruseteilla, joita voidaan soveltaa esimerkiksi molekyylien tunnistuksessa.

- Optisten sovellusten lisäksi DNA tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia sähköisten virtapiirien valmistuksessa, toteaa Shen yliopiston tiedotteessa.

Shen kollegoineen pyrki muodostamaan yhden elektronin transistoreita yhdistämällä kolme kultananohiukkasta yhteen DNA-rakenteeseen. Tällaisia kultananohiukkasten ja DNA-rakenteen muodostamia kokonaisuuksia vangittiin sähkökentillä nanojohtimien väliin, jolloin ne muodostivat kokonaisen virtapiirin. Väitöskirjatyössä osoitettiin, että vangitut rakenteet toimivat yhden elektronin transistoreina huoneenlämpötilassa.

Veijo Hänninen
Nanobittejä 20.3.2018

 
 

Pelottaako kuvien varmuuskopiointi verkkoon? Harkitse omaa pilveä

Viime vuonna otettiin huikeat 1,2 biljoonaa eli 1200 miljardia digitaalista valokuvaa1, joista noin 85 prosenttia älypuhelimilla. Kuvat säilyttävät muistojamme, jotta voimme palata myöhemmin niihin hetkiin, jotka muovaavat elämäämme ja kertovat tarinoitamme perheellemme ja ystävillemme. Puhelimen kadottaminen saattaa kuitenkin tarkoittaa myös näiden arvokkaiden muistojen hukkaamista. Niinpä on ehdottoman tärkeää varmistaa, että niistä on varmuuskopio.

Lue lisää...

IoT-suunnittelusta demokraattisempaa – avoimen koodin korteilla ja yhteisöjen tuella

Avoimen koodin ohjelmistojen rinnalle ovat tulossa avoimen koodin laitteistot ja kortit. Niiden ja suunnittelijayhteisöjen avulla yhä useampi rakentelija voi saada IoT-suunnittelunsa valmiiksi tuotteeksi asti.

Lue lisää...
 
ETN_fi Langaton anturi kertoo betonin kosteuden https://t.co/QF085IazLJ @MatoEngineering @japikas @FinnBuild
ETN_fi Phoenix Contact ostaa kaksi saksalaista yritystä: SKS Kontakttechnik keskittyy sähkömekaniikkaan, Pulsotronic GmbH… https://t.co/AfQDWxGQ6x
ETN_fi First truly black solar modules roll off industrial production line @AaltoUniversity https://t.co/ym11lOA2lL
ETN_fi Telian toimitusjohtaja: 5G-datassa kokeillaan uusia hintamalleja https://t.co/we8ryxGl4D @teliafinland
 
 

ny template